Aivovoimaa ikääntyville

 

Ikääntymiseen liittyy useita ihmiselimistön rakenteissa ja toiminnoissa tapahtuvia muutoksia. Ikä esimerkiksi jäykistää valtimopuustoa, mikä johtaa kohonneeseen verenpaineeseen (Napoli et al. 2006). Lihasvoiman ja massan väheminen voi lisätä riskiä esimerkiksi kaatumisille ja huonontuneen fyysisen toimintakyvyn myötä elämänlaatu saattaa heikentyä (Wilson et al, 2017). Lisäksi tieteellinen näyttö on osoittanut ikääntymisen liittyvän neurodegeneratiivisiin prosesseihin aivoissa, joka näkyy esimerkiksi muistikeskus hippokampuksen koon pienenemisenä. Hippokampuksen koolla ja plastisuudella taas on merkittävä tehtävä kognitiivisten toimintojen moottorina ja arvioitaessa dementian riskiä (Erickson et al. 2011).
 

Säännöllisen liikunnan harrastaminen on osoittautunut merkittäväksi ennaltaehkäiseväksi toimenpiteeksi kognition heikkenemisen estämiseksi. Hippokampuksen on osoitettu säilyvän plastisena ikääntyvillä (keski-ikä 68 vuotta) vuoden mittaisen liikuntaintervention jälkeen. Viikoittaiseen säännölliseen harjoitteluun kuului kohtuutehoista kävelyä. Harjoitteluryhmällä hippokampuksen koko kasvoi, kun taas se kontrolliryhmällä pieneni. Lisäksi kasvanut hippokampuksen koko oli yhteydessä parempaan muistiin. (Erickson et al., 2011). Viimeisimmän laajan meta-analyysin mukaan liikuntaharjoittelu paransi kognitiivista toimintaa yli 50-vuotiailla aikuisilla huolimatta osallistujien kognitiivisen toiminnan lähtötilanteesta. Tutkijat päätyivätkin johtopäätöksenään suositella sekä kestävyys- että voimaharjoittelua vähintään kohtuullisella teholla niin monena viikonpäivänä kuin mahdollista kognition parantamiseksi, mikä on hyvin linjassaan tarkasteltaessa nykyisiä terveyttä edistäviä liikuntasuosituksia. (Northey et al., 2017).
 

Tuorein tutkimusnäyttö on osoittanut, että voimaharjoittelulla on tärkeä rooli kognitiivisten toimintojen parantamisessa ikääntyneillä. Voimaharjoittelun on osoitettu olevan yhteydessä parempaan tiedon tallentamiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvissä aivotoiminnoissa. (Northey et al. 2017). Aikaisemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että käden puristusvoima liittyy kognitioon siten, että heikko puristusvoima on yhteydessä kognition heikkenemiseen ajan myötä (Gallucci et al., 2013). Mielenkiintoista on, että Pentikäinen et al. ei vasta julkaistussa tutkimuksessaan havainnut selkeää yhteyttä puristusvoiman ja CERAD muistitestillä analysoidun kognition välillä. Sen sijaan HUR – kuntosalilaitteilla ala- ja yläraajojen lihasvoimamittauksista koostetulla lihasvoimaindeksillä (polven ojennus ja koukistus, jalkaprässi, rintalihasliike, soutuliike istuen) yhdistettynä puristusvoimaan oli selkeä yhteys kognitioon. Mitä parempi koko kehon voimataso oli, sitä parempi oli kognitio. (Pentikäinen et al. 2017). Mekanismia ei ole vielä laajasti tutkittu, mutta näyttöä on siitä, että lihastyön aikana verenkiertoon vapautuvat myokiinit (interleukiini-6 ja irisiini) voivat vaikuttaa suoraan keskushermoston soluihin ja sitä kautta parempaan kognitioon (Pedersen et al., 2005, Zsuga et al., 2016). Voisi jopa olettaa, että mitä enemmän käytetään isoja lihasryhmiä ja tuotetaan enemmän voimaa, sitä suurempi hyöty kognition parantumiselle voidaan saavuttaa?
 

Tarkastellaanpa lopuksi edellä kuvatun käytännön merkitystä jokapäiväisessä elämässä käyttäen kävelykykyä esimerkkinä. Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan 89% ≥ 65-vuotiaiden kävelykyvystä oli merkittävästi heikentynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän kävelynopeutensa oli pienempi kuin 1,2 m/s, joka on kriittinen nopeus mihin pitää pystyä, että ehtii kadun yli vihreiden valojen palaessa. (As-her ym. 2012). Jos vauhti ei riitä, on enemmän kuin todennäköistä, että tämä rajoittaa itsenäistä selviytymistä arjesta ja ehkä helposti tulee mieleen pysyä neljän seinän sisällä, jolloin sosiaaliset kontaktit vähenevät? Ikääntyvän väestön lihasvoiman lisääminen ja sen ylläpito saavutetulla hyvällä tasolla yhdessä virkeän kognition kanssa ovat todennäköisesti tärkeimpiä tekijöitä nopeamman kävelyn aloittamiseen ja tarvittavan nopeuden tuottamiseen kadun ylittämiseksi ja mikä tärkeintä, itsenäisempi elämä ja parempi elämänlaatu seuraavat mukana.

Lähteet

1. Napoli C et al. Rethinking primary prevention of atherosclerosis-related diseases. Circulation 2006.

2. Wilson D et al. Frailty and sarcopenia: The potential role of an aged immune system.

Ageing Res Rev 2017.

3. Erickson KI et al. Exercise training increases size of hippocampus and improves memory. Proc Natl Acad Sci 2011.

4. Northey JM et al. Exercise interventions for cognitive function in adults older than 50: a systematic review with meta-analysis. Br J Sports Med 2017.

5. Gallucci M et al. Body mass index, lifestyles, physical performance and cognitive decline: the "Treviso Longeva (TRELONG)" study. J Nutr Health Aging 2013.

6. Pentikäinen H et al. Muscle strength and cognition in ageing men and women: The DR’s EXTRA study. Eur Geriatr Med 2017.

7. Pedersen BK et al. Muscle-derived interleukin-6 -a possible link between skeletal muscle, adipose tissue, liver, and brain. Brain Behav Immun 2005.

8. Zsuga J et al.  FNDC5/irisin, a molecular target for boosting reward-related learning and motivation. Med Hypotheses 2016.

9. Asher L et al. Most older pedestrians are unable to cross the road in time: a cross-sectional study.

Age Ageing 2012.

 

Arto Hautala, FT, THM, ft, Fysioterapian dosentti

HUR, Tutkimus- ja koulutusjohtaja

Liikunnan käypä hoito – suosituksen asiantuntija

Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus – suositustyöryhmän puheenjohtaja ja kokoava kirjoittaja