25.02.2022

Voimaharjoittelu – lääkkeetön lääke sarkopeniaan

Sarkopenia on laajalti määritelty useimmiten ikään liittyväksi syndroomaksi jota kuvastaa progressiivinen ja yleisluontoinen lihasmassan, sekä hermo-lihasjärjestelmän (voima, suorituskyky) kato. Sarkopenia saavutti oman IDC-10 tautiluokituksensa vuonna 2016. Vaikka tutkimustietoa ja käytännön kliinistä osaamista alkaa olemaan runsaasti saatavilla, sarkopenia on edelleen alidiagnosoitu ja alihoidettu sairaus.

Luustolihasten merkitys ihmisen toimintakykyyn, metaboliaan, lämmönsäätelyyn ja kasvutekijöiden tuottamiseen on huomattava. Lisäksi lihasmassalla ja lihaskudoksella on yhteys moneen sairauteen, joten lihaksiston ei-toivotuilla muutoksilla on täten vakavia seurauksia yksilölle. Eurooppalainen sarkopenia- työryhmä onkin sairauden määritelmässään kuvannut seuraavasti: “sarkopenia on progressiivinen ja yleistynyt luustolihasten toimintahäiriö, joka on yhteydessä kaatumisten, murtumien, toimintakyvyn heikentymisen, sekä kuoleman kohonneeseen riskiin.” Sarkopenian riskitekijöinä voidaan nähdä korkea ikä, vähäinen fyysinen aktiivisuus, valtimotauti, matala sosioekonominen asema ja epäterveelliset ruokailutottumukset.

Elämänkaarella lihasvoiman väheneminen alkaa jo ihmisen ollessa neljissäkymmenissä ja kiihtyy edelleen seitsemänkymmenen ikävuoden kohdalla. Näin ollen lihasvoiman ja -massan ylläpitäminen olisi syytä nostaa esiin jo aikaisin, sillä ennaltaehkäisyn merkitys on sarkopeniankin kohdalla suuri. Lisäksi sairauteen liittyy ajankohtaisia elementtejä; esimerkiksi tehohoidon aiheuttamalla immobilisaatiolla on erittäin dramaattiset vaikutukset lihaskatoon. Tämä olisi syytä huomioida kuntoutuksessa aina pitkäaikaista sairaalahoitoa vaatineiden potilaiden kohdalla, sillä sarkopenia voi kehittyä akuutisti tai hitaammin ajan myötä.

Perinteisesti sarkopenia on nähty vain luustolihasten massan vähenemisenä, mutta viime aikoina diagnostikkaan lihasmassan rinnalle ovat suosituksissa nousseet myös lihaksiston toiminnalliset aspektit, voima ja toimintakyky, sillä niiden katsotaan ennustavan tulostapahtumia paremmin kuin pelkän lihasmassan. Nykytiedon valossa katsotaan, että lihasvoima olisi syytä asettaa primääriseksi determinantiksi, sillä se saattaa olla jopa luotettavin lihaksen toimintakyvyn indikaattori. Vaikka diagnostiikassa lihasmassaa onkin alun perin pidetty ensisijaisena, sarkopeniadiagnoosi voidaan asettaa, mikäli henkilöllä on sekä pienentynyt lihasmassa, että heikentynyt lihasvoima ja/tai huonontunut lihaksiston toiminta. Käytännössä diagnoosi edellyttää siis lihasmassan, lihasvoiman ja fyysisen toimintakyvyn mittauksia. Täysin yksioikoista määritelmää tai viitearvoja ei kuitenkaan vielä ole, mutta kuten tuore lääkärilehden katsausartikkeli iloksemme toteaa: uusimpaan sarkopeniasuositukseen on kirjattu raja-arvot käden puristusvoimalle, lihasmassalle ja fyysisen toimintakyvyn testeille. Tässä yhtälössä toimintakyvyn arviointia käytetään sarkopenian vaikeusasteen määrittelyyn. Jos lihasvoiman ja massan kadon lisäksi henkilön fyysinen toimintakyky on heikentynyt, sarkopenia katsotaan vaikeaksi.

Lääkehoitoa sarkopeniaan ei tällä hetkellä ole, minkä on osaltaan ajateltu selittävän sarkopenian saamaa pienempää huomiota verrattuna esimerkiksi osteoporoosiin. Ravitsemushoitojen suhteen näyttö on myös epäselvä, mutta esimerkiksi aliravitsemustapauksissa on ravinnonsaanti kiistatta syytä huomioida.

Voimaharjoittelun merkitys sarkopenian hoidossa ja ehkäisyssä on suuri, luonnollisesti lihasmassan ja -voiman lisääjänä. Kuitenkin lihasten teho-ominaisuuksille olisi syytä uhrata ajatuksia, erityisesti toimintakyvyn näkökulmasta. HUR Australian webinaarissa (katsottavissa: https://www.huraustralia.com.au/webinarsMuscles and mobility matter: lessons from research to inform practice. Why and how to best look after your muscular health sarkopenian saralla ansioitunut professori Robin Daly esittää painavaa tieteellistä faktaa sarkopeniasta ja sen hoidosta. Hän korostaa erityisesti tehoharjoittelun ja toiminnallisten harjoitteiden merkitystä sarkopenian hoidossa, sekä niin ikään ikääntyneiden toimintakyvyn edistämisessä ja kaatumisten ehkäisyssä. Voisiko teho olla kliinisesti vieläkin merkittävämpi tekijä kuin lihasvoima? Ajatusta tukee ainakin se, että suurin osa päivittäistä toimista kuten esimerkiksi portaiden kiipeäminen, vaatii riittävän lihasvoiman lisäksi teho-ominaisuuksia. Sairauden monitekijäisen luonteen vuoksi myös hoitointerventioiden tulisi Dalyn mukaan olla monitekijäisiä. Lisäksi webinaarista saa hyödyllistä käytännön kliinistä näkökulmaa, suosittelemme tutustumaan siihen!

Tee nyt lihasmassan mittaus asiakkaillesi - Tutustu Tanita kehonkoostumusmittareihin 
Tanita MC- 980 MA - Ominaisuutena mm. sarkopeniaindeksi

 

Lähteet:
Anker, S.D., Morley, J. E., von Haehling, S. 2016. Welcome to the ICD- 10 code for Sarcopenia. Journal of Cachexia, Sarcopenia and Muscle 2016; 7: 512–514
Cruz-Jentoft, A., Landi, F., Schneider, ym. 2014. Prevalence of and interventions for sarcopenia in aging adults: a systematic review. Report of the International Sarcopenia Initiative (EWGSOP and IWGS). Age and Aging 2014; 43: 748–759.
Cruz-Jentoft A., Bahat G., Bauer J. ym. 2019. Sarcopenia: revised European consensus on definition and diagnosis. Age Ageing 2019;48:16–31.
HUR Australia webinar. “Muscles and mobility matter: lessons from research to inform practice. Why and how to best look after your muscular health”
Strandberg T., Pitkälä K., Sipilä S. 2021. Sarkopenia – lihasmassan ja -voiman kato. Lääkärilehti. (5)76, 267 – 272.

 

Teksti: Nyyti Saikkonen / HUR