Geriatrinen arviointi ja yksilöllisesti räätälöity hoito ja kuntoutus parantavat iäkkään fyysistä toimintakykyä
Säännöllinen liikunta keski-ikäisenä mahdollistaa paremman liikkumiskyvyn iäkkäänä. Iäkkäiden geriatrinen arviointi ja yksilöllisesti räätälöity hoito ja kuntoutus puolestaan parantavat liikunta-aktiivisuutta, liikkumiskykyä ja lihasvoimaa erityisesti hauraus-raihnaus-oireyhtymästä (HRO) tai sen esiasteesta kärsivillä iäkkäillä ihmisillä sekä liikunnallisesti aktiivisilla iäkkäillä naisilla, osoittaa terveystieteiden lisensiaatti Päivi Tikkasen tuore väitöstutkimus.
Tutkimuksessa todettiin myös, ettei käden puristusvoiman heikkous iäkkäillä yksin ennusta varhaisempaa kuolleisuutta, vaan siihen vaikuttavat myös muun muassa sairaudet, liikunta-aktiivisuus ja ravitsemustilanne.
Väitöstutkimuksessaan Tikkanen käytti aineistona Kuopiossa vuosina 2004–2007 tehtyä Ikääntyneiden Hyvän Hoidon Strategia -interventiotutkimusta (HHS), jonka yhteensä 1000 vähintään 75-vuotiasta osallistujaa jaettiin interventio- ja verokkiryhmiin. Väitöstutkimukseen otettiin mukaan 700 interventiotutkimukseen osallistunutta kotona asuvaa henkilöä. Interventioryhmäläisille tehtiin kolmen vuoden aikana vuosittain geriatrinen arviointi ja heille räätälöitiin yksilöllinen hoito ja kuntoutus. Verrokkiryhmäläiset osallistuivat ainoastaan vuosittaisiin haastatteluihin sekä toiminta- ja liikkumiskyvyn mittauksiin.
Liikkumiskykyä ja lihasvoimaa voi kehittää vielä iäkkäänä
Tulosten mukaan keski-iässä aktiivisesti liikkuneet pystyivät iäkkäinä kävelemään ulkona ja vähintään 400 metrin matkan itsenäisesti todennäköisemmin kuin ne, jotka eivät olleet liikunnallisesti aktiivisia keski-ikäisinä. Keski-ikäisinä liikunnallisesti aktiivisia olleet miehet kävelivät iäkkäinä nopeammin ja heidän käden puristusvoimansa oli suurempi kuin keski-ikäisinä liikunnallisesti ei-aktiivisilla.
Liikunnallisesti aktiiviset iäkkäät kokivat liikunnan tärkeämpänä kuin ei-aktiiviset. Heitä myös motivoivat liikkeelle osin erilaiset syyt. Tärkein liikuntaan motivoiva syy kaikilla iäkkäillä oli oman terveyden ylläpitäminen. Toiseksi tärkeimmäksi syyksi nousi liikunnallisesti aktiivisilla liikunnasta nauttiminen, ei-aktiivisilla taas liikunnan sosiaaliset ja psykologiset syyt sekä terveysalan ammattilaisen ohjaus.
Geriatrinen arviointi ja yksilöllisesti räätälöity hoito ja kuntoutus vaikuttivat positiivisesti iäkkäiden fyysiseen toimintakykyyn. Tämän intervention aikana liikunta-aktiivisuus lisääntyi erityisesti niillä, jotka eivät kuntoutuksen alkaessa olleet liikunnallisesti aktiivisia. 400 metrin itsenäinen kävelykyky säilyi ennallaan henkilöillä, joilla oli HRO tai sen esiaste. Lisäksi liikkumiskyky ja lihasvoima, joita mitattiin tuolilta ylösnousutestillä, parantuivat liikunnallisesti aktiivisilla naisilla.
Liikunnasta osa iäkkäiden moniammatillista hoitoa ja kuntoutusta
Fyysisen toimintakyvyn säilyttämiseksi on tärkeää motivoida iäkkäät ihmiset joko lisäämään liikuntaa tai vähintään säilyttämään nykyiset liikuntatottumuksensa. Liikunnan tulisi olla osa päivittäistä rutiinia myös iäkkäillä ihmisillä ja sen vuoksi liikunnan määrän arviointi ja ohjaus pitäisi sisällyttää kaikkiin iäkkäiden ihmisten tutkimus- ja arviointitilanteisiin. Kotona asuvien iäkkäiden fyysisen toimintakyvyn säilyminen tulisi varmistaa luomalla toimintamalli, jossa huomioitaisiin erityisesti ei-aktiiviset ja toimintakyvyn alentumisesta kärsivät iäkkäät.
Geriatrisen arvioinnin ja yksilöllisesti räätälöidyn hoidon ja kuntoutuksen avulla voidaan auttaa iäkkäitä ylläpitämään fyysistä toimintakykyään ja ehkäisemään tulevia toimintakyvyn ongelmia. Toimenpiteet tulisi kohdentaa erityisesti niille, jotka ovat ei-aktiivisia tai joilla on HRO tai sen esiaste. Olisi tärkeää tunnistaa ajoissa HRO:n tai toiminnan rajoitusten syntymisen riskissä olevat iäkkäät ja ohjata heidät moniammatillisen geriatrisen tiimin toteuttamaan arviointiin, jonka perusteella heille räätälöitäisiin yksilöllinen hoito ja kuntoutus liikuntasuunnitelmineen. Geriatrisen arvioinnin ja yksilöllisesti räätälöidyn hoidon ja kuntoutuksen toteutuminen edellyttäisi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen kehittämistä gerontologian ja geriatrian alueilla.
Terveystieteiden lisensiaatti Päivi Tikkasen väitöskirja Physical Functioning among Community-Dwelling Older People (Kotona asuvien iäkkäiden ihmisten fyysinen toimintakyky) tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Pirkko Jäntti Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Sirpa Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta.
Lue koko väitöskirja tästä:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1733-1
